Ibiza 2007

Esipuhe
Eräänlaisen klubbaajan mekan maineen saavuttanut Ibizan saari on pyörinyt myös allekirjoittaneen mielessä ties kuinka kauan, mutta vasta tänä kesänä suunnitelma bilereissusta välimeren lämpöön sai tuulta purjeisiin. Vaikka monien mielestä Ibizan kulta-aika onkin mennyt menojaan ja saari on muuttunut brittien turistirysäksi, uskoin silti saaren tarjoavan paljon hyviäkin kokemuksia.
Saaren hintataso, tai lähinnä klubien korkeat hinnat, olivat entuudestaan jo tiedossa, ja ne olivat myös yksi syy miksi Ibizan reissu on jäänyt aikaisemin toteuttamatta. Nykyään kokopäivätyötä tekevänä ja asianmukaista palkkaa nauttivana matka oli myös taloudelliselta kannalta mahdollinen. Matkan tarkoituksena oli pääasiassa saaren klubitarjontaan tutustuminen ja mahdollisimman monena iltana bilettäminen, joten reiluun rahanmenoon oli varauduttu. Jotta henkilökohtainen konkurssi ei kuitenkaan aivan välittömästi uhkaisi, majoitus- ja matkajärjestelyt pyrittiin hoitamaan mahdollisimman edullisesti. Ylimääräisiä hotelliluxusta siis vältettiin ja lentomatkat hoidettiin halpalentoyhtiöiden lennoilla Barcelonan kautta kiertäen.
Matkaseurueemme neljästä henkilöstä vain yksi oli käynyt Ibizalla aikaisemmin ja tiesi muita paremmin miten saarella kannattaa toimia. “Matkaoppaamme" mainiolla avustuksella rutiinit oppi itsekin varsin nopeasti ja vaikka Ibizalla vietettiinkin vain viikko, ei aikaa kulunut turhaan palloiluun ja ihmettelyyn.

Tiistai 26.6, menomatka
Lähtöpäivää edeltävänä iltana oli matkalaukku jo suurimmaksi osaksi pakattu ja pientä kihelmöintiä ja matkajännitystä oli ensimmäisen kerran havaittavissa. Lento Barcelonaan lähti vasta illalla, jotein tiistaina sai vielä nukkua rauhassa pitkään ja kerätä voimia viikon armotonta bileputkea varten. Univelkaa oli odotettavissa reilusti, joten oli parempi nauttia levosta niin kauan kuin mahdollista.
Neljän aikoihin iltapäivällä pakkasin kimpsuni ja kampsuni autoon ja lähdin noukkimaan muita matkalaisia Tampereen keskustasta. Puolisen tuntia myöhemmin kurvattiin moottoritielle kohti pääkaupunkiseutua ja Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja lentomatka kohti Barcelonaa alkoi hieman ennen puolta yhdeksää. Edessä oli vajaa neljä tuntia ilmailua ja vastassa välimeren lämmin ja kostea ilmasto.
Noin kello 23 paikallista aikaa laskeuduttiin Barcelonaan. Erilaisen ilmanalan lisäksi toinen silmiiinpistävä havainto oli pimeys. Lähellä päiväntasaajan kun ollaan, ei kotimaan valoisista kesäöistä ollut tietoakaan. Lämpöä kuitenkin riitti ja yöllä oli oikeastaan mukavan viileää.
Jatkolento Ibizalle lähti vasta seuraavana aamuna kuudelta, joten aikaa oli tapettavana reilusti. Lentokentällä nuokkumisen sijaan päätimme lähteä katsomaan kaupungin yöelämää. Siispä menoksi ja etsimään kuljetusmetodia keskustaan. Ulkona terminaalin remonttia tekevät raksamiehet olivat täydessä touhussa ja joku suomalainen pikkupoju rellesti matkalaukkukärryllä laulaen kappaletta “Let me entertain you". Aika vammaisen näköistähän se oli, mutta pikkujäbä lauloi silti yllättävän hyvin. Itse asiassa olisi voinut idolssissa päästä hyvinkin pitkälle.
Öinen Barcelona oli vilkas ja täynnä elämää. Kävelimme pienen lenkin La Ramblalla ja sen ympäristössä. Pientä yöpalaa tuli haukattua eräässä kebabbilassa. Janon yllättäessä kaduilta olisi saanut kaljaakin käden käänteessä., paikallisia nuoria lisäansiota hankkimassa tuli nimittäin vastaan vähän väliä. Kourassa olevat sixpäkit eivät suinkaan olleet omaan mahaan menossa, vaan eurolla tai parilla olisi tölkki vaihtanut omistajaa. Eipä kuitenkaan tullut testattua sillä kertaa.
Pian oli kuitenkin aika hakeutua takaisin lentokentälle ja lähtöselvitykseen sen auettua. Pienet torkutkin ehdittiin aamutuimaan kiskoa lähtöportin edustalla. Penkit olivat yllättävän mukavat nukkua ympäristön luonnollinen ambient-äänimaisema tuuditti makoisan kevyeen horrokseen vajaan tunnin ajaksi. Jostain kaukaa kuuluva vaimea pimpelipom-luritus toi elävästi mieleen Brian Enon Music for Airports -teoksen. Mikäs sen osuvampaa.
Lento saarelle oli ohi vajaassa tunnissa ja lentokentältä jatkettiin matkaa bussilla Ibiza Townin keskustaan. Aamupalan jälkeen lähdettiin toiselle puolen saarta San Antonioon, josta hotellimme löytyikin ongelmitta. Olimme paikalla sen verran aikaisin, ettei varaamamme huoneet olleet vielä vapaita. Meille kuitenkin tarjottiin samaan hintaan vaihtoehtoisia huoneita, jotka osoittautuivat oman keittiön voimin alunperin varattuja huoneita paremmiksi. Koska näköalatkin olivat todella mainiot, ei tarjousta tarvinut kahta kertaa miettiä. Tämä oli reissun ensimmäinen positiivinen yllätys, sillä nämä kahden tähden hotellihuoneemme olivat mukavammat mitä olin osannut odottaa. Jo tässä vaiheessa aavistin että viikosta tulee mahtava.

Keskiviikko 27.6
Hotellille siis saavutiin keskiviikkona puolen päivän aikoihin ja ensimmäiseksi oli aika hankkiutua matkaväsymyksestä eroon. Muutaman tunnin tirsat tekivät terää ja matkamusaksi tekemäni housemiksaus kuulosti unimusiikkina muutamista mokista huolimatta todella mainiolta. Päiväunien jälkeen suunnistettiin kaupunkikierrokselle katselemaan mitä San Antonio tarjoaa turisteille. Samalla hieman mietittiin mille klubille illalla mentäisiin. Alkuun tuntui tuntui hieman hassulta ajatukselta lähteä liikkeelle vasta vasta reilusti puolenyön jälkeen, mutta suomalaiseen klubbailuun verrattuna paikallinen kulttuuri poikkesi korkeiden hintojen lisäksi myös myöhäisillä aikatauluillaan. Bileet alkoivat vasta vuorokauden vaihtuessa ja jatkuivat pitkälle aamuun.
Illan ohjelmaksi valittiin Subliminal Sessions Pachassa, jossa illan maestroina olivat muun muassa Axwell ja Erick Morillo. Discobussi kuljetti huokeaan parin euron hintaan hippailijoita Ibiza Towniin ja pysäkiltä matkaa jatkettiin kävellen hieman syrjässä sijaisevaan yökerhoon. Paikkana Pacha oli todella tyylikäs ja upeasti valaistu ulkoseinä vain paransi vaikutelmaa. Sisällä tunnelma oli varsin tiivis ja väenpaljous hieman yllätti, sillä ainakaan Tampereella samanlaista ahtautta ei ole oikeastaan missään näkynyt. Musiikin puolesta meno oli vallan mainiota ja varsinkin Morillo vakuutti myös soittotekniikan osalta. Sanonta, jonka mukaan muut soittavat musiikkia levyiltä ja Morillo soittaa musiikkia levyillä tuntui pitävän paikkansa.
Ihmismassan keskellä tamppailu kohotti eittämättä hien pintaan ja chillailutuokioita varten Pachan terassi oli mitä mainioin paikka. Uupuneena pehmeillä sohvilla lepäily yhdistettynä vielä taustalla vaanivaan matkaväsymykseen oli kuitenkin petollinen yhditelmä, jonka sain tuona iltana havaita mitä mielenkiintoisemmalla tavalla. Kolmen aikaan alkoi pilkkiminen. Alkuun pientä nuokkumista, jonka luulin menevän ohi kunhan nousisi jaloilleen ja siirtyisi takaisin tanssilattian suuntaan. Olin väärässä. Siitä hetkestä alkoi elämäni kummallisin klubikokemus, melkoinen trippi, joka jatkui seuraavat kolme tuntia. Raivoisasta taistelusta huolimatta silmäluomet painuivat kiinni vähän väliä ja nukkumatti kutsui kovasti omaan loungeensa vaikka kuinka taistelin vastaan. Lopputuloksena oli jonkinlainen unen ja valveilla olon välimuoto. Henkisesti unessa, fyysisesti liikkelä. Pää oli unessa mutta jalat liikkuivat musiikin tahtiin. Musiikki kuului etäisesti mutta napakasti. Ei sitä oloa voi oikeastaan selittää. Se oli vain jotain todella oudon tuntuista hereillä olon ja unen rajamailla. Kyllähän se kuulostaakin aika hassulta: “Nukahdin tampatessani". Olin jo vähällä luovuttaa ja lähteä hotellille nukkumaan, mutta päätin kuitenkin jatkaa loppuun asti koska en halunnut erkaantua ryhmästä ja lähteä yksin hortoilemaan siinä tilassa. Varsinkin kun jossain vaiheessa tajusin, että eihän siinä mitään hätää oikeastaan ollut. Hemmetin mielenkiintoinen ja hämmentävä olotila, ja kun pystyssäkin pysyi hyvin, niin mikäs siinä bilettäessä.
Tuon puoliunen aikaiset hallusinaatiot olivat myös aivan omaa luokkaansa. Niitä oli paljon, mutta voisin tässä mainita muutaman esimerkin. Esitanssijoiden liikkeet olivat kuin hidastettua filmiä katselisi, ja asennot morffaantuivat hiljalleen puolelta toiselle hämmästyttävällä tavalla. Jossain vaiheessa myös näin busseja rivissä Ibizan lentoaseman edustalla, keskellä tanssilattiaa. Ja esitanssijoiden pyöreä lava, joka oli täynnä katosta satanutta paperisilppua, muuttui värivalojen loisteessa jättikokoiseksi pizzaksi. Aika kauan sitä tuijotin, ennen kuin tajusin mitä siinä oikeasti oli. Eipä ollut kaukana etten jopa mennyt käsi ojossa repimään isoa palaa nälän karkoittamiseksi.
Kuuden aikaan aamulla, kolme tuntia “tripin" alkamisesta, väsymys väistyi ja pikkuhiljaa heräilin loppuajaksi. Ihmismassan hiljalleen kaikotessa Morillo soitteli settinsä hienoimmat kappaleet ja menoa jatkui vielä puoli kahdeksaan asti. Morillo toivotteli setin päätteeksi hyvät yöt (lol?) ja oli aika hiipiä takaisiin San Antonioon ja painua aamupalan kautta unten maille.

Torstai 28.6
Joskus aamupäivän tunteina heräilin ensimmäisen kerran rankkaan vesisateeseen, joka onneksi olikin ainoa kerta kun reissumme aikana satoi. Kunnolla hereille pääsin yllättäen jo puolen päivän jälkeen, mutta muutaman hetken vielä makoilin ennen kuin nousin tolpilleni. Huonetoverin vielä vedellessä hirsiä lähdin kävelemään rantaa pitkin katselemaan paikkoja.
Päivä kului kauppoja ja kaupunkia kierrellessä ja katsellessa. Hyvä tuoreita hedelmiä ja kasviksia myyvä kojukin löytyi Cafe del Marin ja Mambon väliin vievän tien varrelta, josta tarttui mukaan mm. herkullisia persikoita ja banaaneja.
Illan ohjelman valinnanvaikeutta helpotti huomattavasti viime hetken tieto Amnesian bileiden peruuntumisesta. Markkinointikoneisto oli ilmesesti saanut “aivan varman" tiedon siitä, että klubin sulkemispäätös saadaan kumottua torstaihin mennessä, mutta karu totuus iski ja ovet pysyivät suljettuna. Eipä se toisaalta juurikaan meikäläistä haitannut, sillä alun perinkin olin ollut enemmän Pachan kannalla, jossa esiintyivät John Digweed, Jimmy Van M ja Herman Cattaneo. Illan jälkeen oli helppo todeta tehneensä oikean valinnan.
Digweed soitteli tyylilleen ominaista lunkkia ja pehmeää progea, välillä hieman minimalistiseen suuntaan mennen ja välillä taas melodisempaan tyyliin kääntyen. Melkoisen rauhallista tavaraa mutta kuintenkin mukaansa tempaavaa. Illan helmiksi nousivivat jälleen aamuyön tunnit ja Cattaneon setin loppupuolen rallit. Pari raitaa rullaavaa acidia vei mennessään.
Tällä kertaa Pachasta lähdettiin jo hieman ennen seitsemää ja todettiin taksikyydin tuovan pikkurahalla reilusti mukavuutta bussikyytiin (ja pitkän matkan pysäkille kävelemiseen) verrattuna. Parikymmentä euroa Ibiza Townista suoraan hotellin ovelle San Antonioon maksaa neljän porukalla oikein mielellään. Parin leipäviipaleen jälkeen vedettiin jälleen unta palloon jotta illalla taas jaksaisi paremmin.

Perjantai 29.6
Perjantaina päätettiin katsastaa San Antonion tarjonta. Myös Pachassa oli jälleen kerrran herkullisen näköinen lineup, mutta koska tarkoituksena oli tutustua muihinkin paikkoihin, suunnistettiin päivän arskanottamisen ja chillailun jälkeen aivan hotellin lähellä rannan vieressä sijaitsevan Edenin Koolwaters-kemuihin. Paikka oli melko pieni, eikä kaikkia tiloja ollut tapahtumassa edes käytössä. Varsin nopeasti sisään astumisen jälkeen kävi ilmi, että perjantai-ilta olisi matkan pohjanoteeraus. Pachan tyylikkyyden jälkeen Eden näytti hyvinkin ankealta ja musiikillinen anti oli ehkä paskinta kuultavaa vähään aikaan. Juurikin sitä samaa pörinäelectrohousea jota olen koittanut viimeiseen asti välttä ja jota toivon pääseväni Ibizalla pakoon. Perjantai jätti aika jäätävän olon ja massiivisen vitutuksen. Seuraavan päivän Hed Kandit ja toiveet paremmista bilestä toivat pientä lohtua, mutta Edenissä ei kauaa tullut viihdyttyä.

Lauantai 30.6
Heräily taas puolenpäivän aikoihin ja aurinkoinen sää vei edellisillan vitutuksen mennessään. Päivän ohjelma oli pääpiirteittäin selvä: lisää grillausta biitsillä, hyvää ruokaa ja Hed Kandi El Divinossa. Ja tietenkin oluen siemailua rantabaareissa. Rannalla paistatellessa meille tarjottiin vapaalippuja Privilegeen. Ei hassumpaa, kannattihan ne vastaanottaa vaikka lopullinen määränpää olikin El Divino.
Bar M osoittautui yhdeksi suosikkipaikoista päivisin, ja espanjalainen olut San Miguel löysi tiensä meikäläisen sydämeen. Raikasta ja leppoisaa auringonlaskukaljaa viimeiseen tippaan asti. Hyvää. Todella hyvää.
Discobussiin hypättiin kello kaksi ja hetkeä myöhemmin jäätiin pois kyydistä puolivälissä San Antoniosta Ibiza Towniin menevän tien varrella. Privilegen ovella odotti kuitenkin pieni takaisku. Vapaaliput olivat voimassa vain puoli kahteen asti ja sisäänpääsystä olisi pitänyt maksaa 15 euroa. Ilta oli kuitenkin sen verran pitkällä, ettemme ehtisi sisällä kauaa viipyä ja 15 euroa oli hieman liikaa pikavisiitistä. Käännyimme ovelta takaisin ja otimme taksin Ibiza Townin satamaan.
El Divino oli tupaten täynnä ja ahtaus oli Pachaakin pahempi. Paikka oli sellainen peruskiva hippamesta ja iso terassi veden äärellä vielä mukavampi. Näkymä sataman yli vanhaan kaupunkiin oli todella upea. Musapuoli oli alkuillasta melko kevyttä hittihousea, joka toisaalta oli ihan kivaa kuunneltavaa mutta pidemmän päälle vähän puuduttavaa. Loppua kohti tuli myös vähemmän poppiorientoiutunutta tavaraa. Pieni pettymys Hen Kandin tarjonta ehkä kuitenkin oli, ainakin tuon illan osalta. Hed Kandia on paljon hehkutettu, mutta tällä kertaa ei musiikki ei ihan täysillä kuitenkaan iskenyt. Huonoksi iltaa en kuitenkaan sanoisi, ja lattialtakin löytyi pieni rako mihin mahtui mukavasti fiilistelemään.
Hed Kandin jälkeen olisi ollut mahdollisuus painella melkein suoraan Spaceen aamujatkoille, mutta järkipäätösellä painuttiin pehkuihin ja päätettiin mennä Spaceen myöhemmin päivällä.

Sunnuntai 1.7
Puolet matkaseurueesta lähti kotimatkalle mutta toisen puolikkaan bilereissu sen kuin jatkui. Spacen reissu oli siis varmasti kalenterissa, mutta myös Judge Julesin vauhdittama Judgement Sundays ajateltiin käydä katsomassa. Edellisiltana oli saarelle rantaunut jonkin verran lisää populaa kotimaasta, ja meikäläisten lisäksi saarella liikkui muitakin klubbarilaisia. Sparkling seurueineen tavattiin iltapäivällä Bar M:ssä ja vielä myöhemmin illalla Edenissä. Kovasta suostuttelusta huolimatta Spacen hippoihin emme heitä saaneet lähtemään. Harmi sinänsä, sillä mukavan seuran lisäksi Spaceen menevien taksikyydit olisi hyvitetty vähintään neljän hengen seurueilta. Toisaalta ratkaisu tähänkin löytyi, ja pelimiesveto olikin pyytää pari brittineitoa kahden minuutin seuralaisiksi sisäänkäynnin ajaksi. Itse taksimatkankin ajaksi saatiin juttuseuraa nuoresta brittipariskunnasta, ja kyytimaksukin saatiin hyvin jaettua neljän kesken. Rahavaramme kasvoivat noin 12 euron verran koko leikistä, ei siis ollenkaan hassumpi illan alku.
Spacen laajuus ja monipuolisuus lämmitti mieltä kovasti. Ihmisiä oli jälleen paljon, mutta tilaa oli silti reilusti. Areenoista Sunset Terraza tuntui vetävän eniten väkeä, mutta myös Premier Etagella riitti yleisöä. Caja Rojassa Oscar Canon härkäiset teknot vetosivat meikäläiseen eniten, mutta myös Terrazan puolella meno oli mitä mainioin. Chilliareenalla oli kiva piipahtaa sillon tällöin kuuntelemassa leppoisia rytmejä lentokoneiden kiitäessä ohi aivan pään yläpuolelta.
Puoliltaöin lähdettiin takaisin San Antonioon, vaikka toisaalta olisi tehnyt mieli jäädäkin, sillä Terrazalla alkoi olla taas menevää teknoa tarjolla. Ennen Judgement Sundayssiin menoa käväistiin katsomassa miltä Es Paradis näyttää, sillä olimme saaneet päivemmällä vapaaliput sinne. Hiljaista siellä oli, mutta tulipahan ainakin nähtyä paikka. Tyyliltään kylpylämäinen sisustus tarjoaisi hyvin suunnitellulle illalle mainiot puitteet, harmillisesti vain sunnuntaina ei ollut mitään varsinaista tapahtumaa jotta olisi nähnyt miten paikka toimii täyden rähinän alla. Pian siirryttiinkin tien toiselle puolelle Edeniin.
Eden oli tällä kertaa tupaten täynnä ja vaikka musiikki ei täysin mieltä lämmittänyt (polokkaa ja silleen), oli tunnelma huomattavasti perjantaita mielekkäämpi. Tällä kertaa tilakin oli kokonaisuudessan käytössä. Kaiken hälinän keskeltä löydettiin myös Sparkling & co hippailemasta. Iltaa tuli vietettyä porukalla pitkälle aamuun kunnes väsymys iski ja pauke alkoi kyllästyttää. Ovathan nuo Lisa Lashes ja Vicky Devine ihan nättejä tyttöjä, mutta ehkä kuitenkin tarjoavat meikäläiselle enemmän silmänruokaa kuin hyvää musiikkia.

Maanantai 2.7
Maanatai oli viimeinen ilta bileissä käymiselle ennen kotimatkaa. Illalla oli taas paljon härkäistä tarjontaa, yhtenä esimerkkinä “herra iso R" Roger Sanchez ja paikkana jälleen kerran Pacha. Kolmatta kertaa emme kuitenkaan halunneet sinne mennä, koska esimerkiksi Privilegekin oli näkemättä. Päätimme koittaa sitä tällä kertaa paremmalla onnella, ja tyydyimme kuuntelemaan Sanchezia Mambon terassilla auringonlaskun aikaan.
Illalla San Antonion länsiranta oli täynnä ihmisiä (kuten tavallista), eikä syyttä. Auringon saattaminen horisontin taakse on ehkä upeinta mitä Ibizalla voi alkuillasta tehdä. Sanattomaksihan niin hienon hetken koittaessa suomipoika meni, kun ällistyttävän suuri aurinko laski mereen aivan silmissä. Siitä hetkestä, kun auringon alareuna kosketti horisonttia, ei mennyt montaakaan minuuttia kun koko mollukka oli poissa näkyvistä. Hurrausten ja aplodien saattamina aurinko painui mailleen ja Ibizan yöelämä oli alkamassa.
Pian oli kuitenkin aika lähteä ruokailun kautta vielä viimeiseen bilerykäisyyn. Amnesian ollessa poissa pelistä Cocoon piti iltansa maailman suurimpana klubina tunnetussa Privilegessä. Mestareina pääareenalla olivat tällä kertaa Pascal F.E.O.S. ja Sven Väth. Musiikkityyliä kuvailisin ns. helvetin groovaavaksi härkäiseksi teknoksi. Ja sehän kelpasi. Jos tässä vaiheessa olisin tiennyt kuinka epämiellyttävä lentomatka jalkojen takia oli edessä, olisin ottanut ehkä vähän rauhallisemmin. Tai sitten en. Joka tapauksessa ilta oli koko rahan arvoinen ja ehdottomasti koko viikon upein. En muista toista kertaa jaksaneeni tamppailla yhtäjaksoisesti yhtä pitkään täysissä fiiliksissä.
Cocoonia ylistäen voisi luetella ties kuinka monta superlatiivia peräjälkeen, mutta lyhyesti sanottuna fiilis ja musiikki sekä pääareenalla että sivuhuoneessa oli mitä parhain. Huonoa settiä ei tullut Privilegessä kuultua, ja kaiken laadukkaan tarjonnan keskellä viimeistään Sven Väth räjäytti potin. Eipä siinä voinut muuta kuin nostella jalkaa kunnes ei yksinkertaisesti enää jaksanut. Tätä paremmin ei olisi viikon matkaa Ibizalle päättää.

Tiistai 3.7, paluumatka
Tiistaiaamuna sisäinen herätyskello herätteli puoli tuntia ennen huoneiden luovutusaikaa, sillä kännykän herätystoiminto näytti olevan yhtä pahasti lomalla kuin omistajansakin. Onneksi kapsäkit oli kuitenkin pakattu suurimmaksi osaksi jo edellisiltana, ja pikasuihkun jälkeen olimmekin valmiita lähtemään kohti kotia. Tuhdin aamupalan jälkeen nousimme lentokentälle menevään bussiin ja suuntasimme jälleen kohti välietappiamme Barcelonaa.
Barcelonaan lensimme jo neljältä iltapäivällä, sillä seuraava huokea lento olisi ollut sen verran myöhään perillä, ettemme halunneet ottaa riskiä Helsinkiin menevästi koneesta myöhästymisestä. Tilanne oli siis sama kuin tulomatkalla (monta tuntia odottelua), mutta tällä kertaa pääsimme näkemään Barcelonan keskellä kirkasta päivää. Menomatkalla mentiin kaupunkiin bussilla, ja tällä kertaa päädyttiin käyttämään junaa vaihtelun vuoksi. Karttaa meillä ei ollut mukana, joten kaupungissa piti solveltaa luovasti mutu-taktiikkaa määränpään löytämiseksi. Näin jälkeenpäin on helppo todeta, että hieman olisi taidoissa parantamisen varaa. Ilmeisesti kävelimme ristiin rastiin maita ja mantuja pidemmän kaavan kautta, kunnes vihdoin uupuneina olimme La Ramblalla. Eipä siinä mitään, maisemia vieraassa paikassa oli ihan kiva katsella. Paitsi ehkä sitä osaa kaupungista jota voisin kutsua fraktaali-Barcelonaksi. Kortteli toisensa perään oli kuin kopio edellisestä ja mitä syvemmälle mentiin, tuli aina vastaan se sama näkymä. Ihan niinkuin fraktaaleissa. Tiätteks.
Eipä siellä kaupungilla loppujen lopuksi hirveästi mitään sitten tehtykään. Hetki lepäiltiin ja sitten käytiin safkalla. Oli nälkä, joten pihviä pöytään. Entrecote mediumina, por favor. Olisi varmaan pitänyt pyytää ihan reilusti well-done, sillä paikallisten käsitys mediumista oli jotain, joka omalla asteikollani menee kategoriaan raaka. Ei se nyt mikään syömäkelvotonta onneksi ollut, mutta reilusti punertavaa ja pari palaa meni hukkaan.
Pian pitikin taas lähteä takaisin lentokentälle. Hieman siinä yritettiin arpoa sopivaa bussia tai metroa, mutta kun sopivaa ratkaisua ei tahtonut löytyä, otettiin vielä kerran taksi alle. Siihen sitten hupenivatkin loput käteisvarat. Oli kuitenkin sen verran nopea ja mukava kyyti että kelpasi maksaa.
Paluulentoa Helsinkiin ei voi pahemmin kehua. Vartin myöhästyminen aikataulussa ei vielä pahemmin haitannut, mutta tällä kertaa oma istumapaikka tuntui aikaisempaa ahtaammalta. Varsinkin siinä vaiheessa kun porukka kallisti penkit taakse nukkuessaan ja ilma oli tunkkainen, alkoi hieman ahdistaa. Olis tehnyt mieli hakea vähän väliä parempaa asentoa puutuneille jaloille, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Nukkuminenkin oli vaikeaa kun ei ollut niskatyynyä mukana.
Aamun sarastaessa pääsimme perille kotimaan kamaralle. Ilma oli raikas ja viileä ja aurinko oli hyvää vauhtia nousemassa. Kello löi pian kuusi. Matkatavaroiden noukkimisen jälkeen siirryttiin Lentoparkkiin josta matka jatkui kohti Tamperetta.

Loppukaneetti
Matkamme ensikertalaisina Ibizalle oli ainakin omasta puolestani täysi menestys. Kaikeksi onneksi tärkeistä asioista oli otettu selvää ennen matkaa, ja myös matkan mahdolliset haittapuolet olivat tiedoissa. Ehkä juuri näistä syistä isoimmilta takaiskuilta vältyttiin ja viikon aikana pystyi rauhassa keskittymään siihen olennaiseen, eli klubbailuun (kuitenkaan kaikenlaista muuta unohtamatta). Hyvin mahtuivat bileissä ravaaminen, nukkuminen ja päivälomailu samaan pakettiin. Brittituristit eivät häirinneet (jopa muutama oikein mukava tapaus tuli vastaan) eikä henkilökohtainen konkurssi tapahtunut. Ei tullut kuppaa tai ripulia.
San Antonio oli oikeastaan hemmetin mukava paikka. Bileiden puolesta suurin osa mielenkiintoisista tapahtumista sijoittui toiselle puolen saarta, mutta onneksi kulkuyhteyden olivat hyvät. Saari oli niin pieni, että tuskin mihinkään matkaan uhraantui yli puolta tuntia. Lisäksi auringonlasku saaren länsipuolella oli oikeasti upea hetki ja rantabaarit tarjosivat mainiota viihdettä niin päivisin kuin iltaisinkin. Jos ensi vuodeksi tarjottaisiin vaihtoehtoisiksi majapaikoiksi neljän tähden huonetta Ibiza Townista tai kahden tähden huonetta San Antoniosta, en ihan heti osaisi valita. Viikon aikana tuli todettua, että kaksi hyödyllisintä asiaa hotellihuoneessa olivat sänky ja jääkaappi. Kaikenlaiset mukavuudet ovat toki aina kivoja, mutta hotellihuoneessa vietettävä aika on kuitenkin sen verran pieni, että kannattaa ihan oikeasti miettiä mistä haluaa maksaa.
Viikko Ibizalla meni todella nopeasti, eikä kaikkea näkemisen ja kuulemisen arvoista ehtinyt kokea. Monella klubilla ehdittiin kuitenkin käydä, ja tarjontakin oli suurimmaksi osaksi mitä mainiointa. Tulevia reissuja ajatellen nyt osaa jo hieman valikoida kohteita, koska kaikkialla ei välttämättä tarvi käydä pelkästään tutustumismielessä. Joka tapauksessa ensi vuonna mennään uudestaan. Se on varma.


Design by Reality Software Drupalized by Shaman Remixed by Tremble